Kestävästi herkullinen

VASTUULLISUUS JA VÄHÄHIILISYYS viitoittavat HoReCa-kentän askellusta 2020-luvulla. Esimerkiksi elintarviketeollisuus on viime aikoina selvittänyt elintarvikkeiden tuotannossa syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen määrää ja lähteitä sekä keinoja vähentää toiminnan aiheuttamaa ilmastokuormitusta. Samalla toimiala on raapinut kasaan oman tiekarttaansa vähähiilisyyteen.

EU:ssa taas julkaistiin toukokuussa laaja Farm to fork -strategia, jolla pyritään nopeuttamaan siirtymistä kestävään ruokajärjestelmään. Tarkoituksenmukaisesti toteutettuna sillä on mahdollisuus vauhdittaa yrityksiä evoluutiossa eteenpäin. Ruoan tuotannon kestävyysnäkökohtien huomioiminen ohjaa elintarviketeollisuusyritysten toimintaa strategiatasolla.

Ruoka- ja juomatuotteiden valmistaminen Suomessa tuottaa varsin vähän suoria kasvihuonekaasupäästöjä. Välillisesti päästöjä aiheutuu mm. ostoenergiasta, raaka-aineista, logistiikasta ja pakkauksista. Päästöjen hillintään kiinnitetään yritysten toiminnassa jo nyt paljon huomiota.

Alan toimijoilla on kovia näyttöjä erilaisista ilmasto- ja ympäristötoimenpiteistä: vähähiilisyyttä kohti suunnataan esimerkiksi investoimalla energiatehokkuuteen sekä uusiutuvaan energiaan, optimoimalla kuljetuksia, hyödyntämällä sivuvirtoja, vähentämällä hävikkiä sekä tehostamalla pakkausmateriaalien käyttöä. Myös yhteistyö ruokaketjun muiden toimijoiden kanssa on yksi toimiva keino vähentää elintarvikkeiden tuotantoketjuissa syntyviä ilmastopäästöjä.

Vaikka ruokien ja juomien valmistus itsessään ei aiheuta merkittäviä päästöjä, ala tavoittelee tiekartassaan selkeää vähennystä. Elintarviketeollisuusliitto pyrkii hiilineutraaliuteen ja tavoittelee toimialatasolla 75 prosentin kasvihuonekaasupäästöjen vähenemää vuoteen 2035 mennessä. Päästövähennys lasketaan suhteessa alan liikevaihtoon.

Viime vuoden helmikuussa elintarviketeollisuus, päivittäistavarakauppa ja pakkausala tekivät materiaalitehokkuuden sitoumuksen, joka tähtää ympäristövaikutusten vähentämiseen ruuan valmistuksessa, jakelussa ja kulutuksessa. Sitoumus oli laatuaan ensimmäinen Suomessa.

Tämä elintarvikealalle suunnattu toimintamalli tekee näkyväksi ja ymmärrettäväksi yritysten arvokasta työtä materiaalitehokkuuden edistämisen ja ilmastonmuutoksen torjumisen eteen. Materiaalitehokkuuden parantamista elintarviketeollisuuden ja kaupan yhteisenä aloitteena alettiin suunnitella jo vuosia sitten ja se päätettiin lopulta toteuttaa sitoumusmuodossa.

Esikuvan toimintamallille antoivat elintarviketeollisuudessa jo pitkään käytössä olleet energiatehokkuussopimukset, joiden ansiosta yritykset ovat säästäneet vuosittain satoja gigawattitunteja energiaa, kymmeniä miljoonia euroja kustannuksia ja vähentäneet hiilidioiksipäästöjä kymmenillä tuhansilla tonneilla.

Maailmassa, jossa ruokaan kohdistuu yhä enemmän vaatimuksia, sinivalkoinen, laadukas elintarvike voi olla kovan luokan valttikortti. Tähän seikkaan kenties jotenkin liittyen: maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden viennissä saavutettiin viime vuonna kaikkien aikojen ennätys. Elintarvikkeita vietiin Suomesta yhteensä 1,7 miljardin euron arvosta, mikä oli peräti 13 prosenttia edellisvuotista enemmän. Koronakaan ei ole trendiä nitistänyt, vaan viennin kasvu on jatkunut myös kuluvana vuonna.

Luonnonvarakeskuksen mukaan viennin arvoa on kasvattanut uusien markkinoiden lisäksi vientimäärien ja -hintojen nousu. Vientimaista kasvussa on mm. Kiina, jonne on viety erityisesti sianlihaa ja maitojauhetta. Vientiryhmistä nousussa ovat erityisesti maitojalosteet, kaura, muut elintarvikkeet ja alkoholituotteet.

Torilla on silti turha tavata aivan vielä. Vienninedistämisessä riittää tehtävää, sillä vuonna 2019 elintarvikkeita tuotiin Suomeen 5,3 miljardin euron arvosta, joten elintarvikekaupan alijäämä oli lähes 3,6 miljardia euroa.

Mutta tässä se valopilkku: maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuonnin kasvu on hidastunut merkittävästi vuodesta 2013 lähtien ja aivan viime vuosina lähes pysähtynyt.

Omavaraisuusasteen ohella nousee toivottavasti myös arvostus.

Jussi Sinkko

Seuraa proresto

proresto uutiskirje